Tuotteistamisen vaikeudesta

Jari Parantaisen mukaan hyvällä tuotteella on tarina. Tarinoilla on usein kohde, josta ne kumpuavat. Jos mietimme omaa avatartamme, joka toimii osin pohjana ja markkinointiväylänä Kalevala Distributed Business Creation Schoolille, on siinä osin ongelmaa. Kyseinen laitos on vasta hyvin lapsenkengissä ja sen tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Samoin termi kauppataide, jota se hyödyntää ja tuotteistaa omassa osaamisessaan on epämääräinen. Seuraamalla siitä luotua tiedotetta viime vuoden lopulta ja siitä käytyä keskustelua voi huomata, että kommentit koskevat ainoastaan termiä itseään: esimerkiksi Lauri Grohn Ohjelmistoyrittäjät Ryn sivulla sivuaa aihetta toteamalla, että termissä on käännösvirhe "art of business creation = kaupankäynnin taito". Kenties tuo suomenkielinen muoto estää myös termin levittämisen ulkomaille, jossa se todellakin kääntyy sanaksi taito. Tokihan taiteella ja taidolla on sama kantasanansa, tekhne. Samoin Tero Toivanen kirjoittaa aiheesta blogissaan Lavastekaupungin rajat ja huomauttaa, että usein luodaan pelkkä brändi, tyhjä kuori johon sittemmin aletaan laittaa tavaraa sisään.


Omalla etsimisellä ensimmäinen merkintä kauppataiteesta on Martti Ahtisaaren puhe vuodelta 1996, jossa hän hyödyntää sitä puhuessaan käytännön ja tutkimuksen yhdistämisestä kauppatieteissä. Hänen litteroitu sanamuotonsa "kutsutaan sitä vaikka kauppataiteeksi" antaa viitteen myös nopeasti keksitystä ratkaisusta. Termi itsessään voi hyvinkin olla vanhempi, mutta taide sana itsessään on hyvin arvolatautunut. Myös taide - sanaan liittyviä mielikuvia voidaan tarkastella siinä määrin, missä esim. Christian Aspegren sitä hyödyntää puhuessaan mestarillisesta aiheen hallitsemisesta. Samoin nimi Kalevala ...  viittaa vahvasti samaan suuntaan. Ja kuten luennollakin tuli Akin kysyessä Kalevalan tarkoitusta tai ideaa, oli ensimmäinen vastaus sen ydinmerkitys suomalaisuuden merkitys omana kansakuntanaan, jolla on oma kielensä ja kulttuurinsa.Tässä on hieman samaa kaikua kuin perussuomalaisten puolueohjelman taidekäsityksessä, jossa suuret mestarit tekivät ainoat hienot teokset suomalaisuuden innoittajina ja sen sydäminä. Ahtaan käsityksensä ansiosta tämä nostatti huomattavan vastarinnan. Taide mielletään vapaaksi ja siltä puuttuu myös välinearvo. Sitä ei voi käyttää politiikan, tai kaupan, välineenä. Luennoillakin aiheesta on puhuttu sangen vähän, vaikka se on tutkimuksen kohteena.

Voi myös olla, että humanistina tartun termiin liian tiukasti ja karvani nousevat pystyyn kun sanaa tuodaan uusiin yhteyksiin. Toisaalta luovuus ja innovaatio ovat jo viime vuosina puhkikulutetut ja noiden sanojen käyttäminen CV:ssä näyttää irvokkaalta. Pitää olla luova, mutta sitä ei saa tuoda kirjaimellisesti esiin.

Avatarin tuottestamisessa voi siis olla ongelmana sen pohjan ohuus, jolle se rakennetaan. Tämän takia lienee viisainta rakentaa kokonaisuus, joka toimii mielenkiintoisena tiedonlähteenä ja jonne palata. Tätä voi myöhemmin rakentaa haluamaansa suuntaan ja siten, että se tulee yhdistymään luontevasti ja rakentavasti tulevaisuuden suunnitelmien kanssa. Jos onnistumme luomaan henkilön, oli se oikea tai ei, joka yhdistää meidän erinäiset taustamme ja tuo sitä kautta uutta ja raikasta tietoa ihmisten ulottuville, ei se ole Toivasen tyhjä kuori, vaan aidolla sisällöllä täytetty kokonaisuus.

Tekijät esittäytyvät: Mikko

Omat mielenkiinnon kohteeni ovat taidemaailman puolella. Olen valmistunut korutaiteilijaksi ja osallistunut näyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Alani on sangen nuori ja se on sidoksissa kulutusyhteiskuntaan (koristautuminen, jalometallit) ja liikkuu myös puhtaan, voittoa tavoittelemattoman, taiteen alueella. Myöskään taidemaailma instituutioineen ei ole vielä täysin omaksunut korutaidetta joukkoonsa ja tämä näkyy museoiden koruista puhtaina näyttelyohjelmina. Toisaalta, korutaiteen tekijöiltä puuttuu nähdäkseni selkeä fokus siitä, mitä he oikeastaan haluavat tuoda esille ja kenelle.

 Kurssille tullessani halusin ymmärtää, millä tavoin taidetta on mahdollista tuotteistaa. Näkisin tämän yhtenä mahdollisuutena tuoda nykykorua esille sekä taidemaailman edustajille, kuin myös kuluttajille. Yksilöllisten, vaihtoehtoisten korujen valmistaminen ja tarjoaminen loisi myös työskentelymahdollisuuksia taiteilijoille itselleen ja kiinnostuksen myötä alalle tulisi myös uusia tekijöitä. Tällaisessa tapauksessa taideteoksen itsensä sisältöön ei tarvitse puuttua. Riittää, että siitä voidaan kertoa hyvä tarina ja saada ihmiset kiinnostumaan siitä, millä tavoin he voivat erottua joukosta kantamalla jotain, johon sisältyy idea taiteen uniikkiudesta.

Avatar – projektin kanssa työskentely on ollut hyvin mielenkiintoinen kokonaisuus. Asia on hyvin abstrakti ja sen vuoksi olemme myös joutuneet ryhmänä keskustelemaan laaja-alaisesti sen luonteesta. Eri taustoista tulevien ihmisten näkemysten tarkastelu on rikastuttanut myös omaa näkökulmaani ja jokaisen erityisosaamista olemme päässeet hyödyntämään projektissamme.

MoMA on pudottanut meidät seurannasta

MoMA on jättänyt meidät pois seurannasta. Syytä siihen on vaikea sanoa, mutta on hyvin todennäköistä, että meistä saatava tieto ei välttämättä kohtaa heidän intressiensä kanssa. Kalevala Distributed Business Creation School on vielä pelkkä ajatus ja sen sidokset kulttuuriin ovat kuitenkin sangen löysät.Täytyy myös muistaa, että esimerkiksi suomalaisesta kulttuuriviennistä vastaavan Framen tapa toimia on hyvin erilainen kuin Aalto - yliopistoon kuuluvan taideteollisen korkeakoulun. Jälkimmäinen on paljon enemmän sidoksissa kaupallisiin aloihin, kun toinen toimii itsenäisesti ja keskittyy enemmän puhtaasti taiteilijoiden verkostoitumismahdollisuuksien edistamiseen. Näistä kahdesta Frame olisi muiden MoMAn seurannassa olevien kaltainen.

Projektikurssin tuotteistajalta tietoa

Projektikurssin tuotteistamisessa mukana ollut Katja lupasi antaa tietoa meille omasta etenemisestään ja myös mahdollista haastatteluaineistoa olisi saatavilla, jos se sopii käyttöömme. Muihin kursseihin ja myös kirjan toimittajiin kannattaa olla yhteydessä, jotta saisimme laaja-alaisesti tietoa leviämään Ilman kautta.

Lotalle pisteet!

Lotta tuotti meille paitsi hyvän tekstin, niin hän antoi myös hyviä kuvaehdotuksia. Kaksi tapaamiskertaa on mennyt jo siten, että olemme miettineet sopivaa kuva-aihetta. Lotta tarjosi kuitenkin konkreettisia vaihtoehtoja eilen illalla sähköpostitse. Näistä lisää myöhemmin.

-m

Neljäs tapaaminen

Useamman ihmisen aikatauluttaminen samalla kellonlyömälle on vaikeaa. Onneksi joustavuudella saatiin kokoon tapaaminen siten, että ihmiset vaihtuivat välillä, mutta projekti juoksi hyvin eteenpäin. 

Tapaamisessa keskusteltiin jälleen kuvamateriaalista, statuksen päivittämisestä ja päivityksen sisällöistä. LinkedIn - profiili on myös sangen tukkoinen ulkoasultaan ja siihen on osin hankala syöttää videoita ja erottuvaa sisältöä. Saulilta tuli hyvä idea mahdollisesta Flash - pelistä, joka houkuttelisi käymään sivustolla ja auttaisi sitä erottumaan myös muista.

Luonnostelua

Tein luonnoksia Ilman profiilin kuvitusta varten. Ideoita haettiin taas vähän kalevalaisesta maailmasta ja väreiksi sinertävät sävyt tuntuivat parhaalta. Myös sinisen ja oranssin väriyhdistelmä on todettu tehokkaaksi esimerkiksi leffajulisteissa http://www.slashfilm.com/orangeblue-contrast-in-movie-posters/, joten kokeilin maalailla näillä teemoilla. Tästä sitten tietoteknisemmät voisivat jatkaa, photoshopata eteenpäin, tehdä virtaviivaisempaa ja logomaisempaa työtä.

Museum of Modern Art otti meidät seurantaan

MoMa Museum of Modern Art otti Twitter - tilimme seurantaan. Mielenkiintoista tietää, minkä takia tämä tapahtui ja millä tavalla kyseinen laitos tekee mediaseurantaa. Mahdollisesti löytänyt profiilin NYTimesin Art - osastolta, jota aloimme seurata luodessamme profiilia.

MoMA:lla on yli 500 000 seuraajaa. He seuraavat itse noin 1600 käyttäjää. Osa heidän seuraamistaan käyttäjistä on säätiöitä, taiteilijoita ja museoita. Heillä on myös seurannassaan erilaisia kulttuurivientiin keskittyneitä organisaatioita ja taiteellisen toiminnan kehittämiseen tähtääviä paikkoja. Myös muotoilu on huomioitu heidän kohteissaan.

On hyvin mahdollista, että Kalevala Distributed Business Creation School on tulkittu vastaavanlaiseksi organisaatioksi.

Kolmas tapaaminen

Mietintää ja Ilman “rakentamista” pidemmälle. 

Luotu Twitter-profiili Ilmalle. 

Mietimme mitä eri kanavia voisi käyttää, ja millaisia ryhmiä milläkin kanavalla tavoittaa.
esim. etsimme eri kulttuurin aloilla toimivia ihmisiä linkedinistä ja tulokset olivat heikot. Esim. kansainvälistä uraa tekevät Osmo Rauhala (kuvataide) ja Harri Koskinen (teollinen muotoilu) eivät olleet palvelussa. Mediataiteilija Eija-Liisa Ahtila löytyi, mutta hänen profiilinsa oli keskeneräinen ja kattoi vain kaksi kontaktia. Samoin Aalto-yliopistoon, entiseen taideteolliseen korkeakouluun, kuuluvien professoreiden profiilit loistivat poissaolollaan. Tämän vuoksi voi miettiä, millä tavoin eri alojen ihmiset halutaan tavoittaa. 

Myös kurssin suoritukseen kuuluvan oman LinkedIn - profiilin luomista voi kyseenalaistaa niiltä osin, kun kyse on itsensä tuotteistamisesta ja esille tuomisesta oman alansa kontekstissa. Tämän vuoksi eri oppiaineiden edustajat olisivat voineet valita itselleen sopivimman foorumin tulla esiin ja tuoda omaa ammattitaitoaan tunnetuksi. Nyt meidät kaikki puristetaan samaan muottiin ja kurssi ei varsinaisesti huomioi sitä suurinta hyötyä, jonka palveluliiketoiminta meille tarjoaa: moninaisen taustamme.

Meanwhile...

Ilma Avatar on saanut LinkedIn - profiilinsa ja sitä varten on luotu Summary Ilmalle.


Lotta hyödynsi kirjallisia taitojaan ja loi erittäin hyvän tekstin hahmolle.

Runoilua

Ilman LinkedIn-summaryyn haettiin jotain kiinnostavaa aspektia, ja Kalevala DBSC:n nimen perusteella päätin kirjoitella kalevalamittaa muistuttavan "henkilöesittelyn". Nelipolvinen, alkusoinnuilla ryyditetty trokee ei kuitenkaan käänny kunnolla englannin kielelle, mutta otin oppia Longfellow'n Hiawatha-eepoksesta ja Kalevalan englanninkielisestä käännöksestä - teemana kulki Ilmattaren ja maailmanluonnin myytti, ja se tuntui istuvan hyvin Ilma Avatarin tarkoitusperiin. Vaikka sanapainot eivät osuneet aivan kohdilleen, olin tyytyväinen tekstiin ja siihen että kykenin käyttämään kirjallisia taitojani tässä projektissa.

Toinen tapaaminen

- ihmettelyä ilman hyvää lounasta
- LinkedIn profiiliin tutustumista
- Aikataulun luominen ja tarkentaminen

GVL meeting

Heti aamusta oli tapaaminen GVL:n porukoiden kanssa. Elisan poissaolo oli jo etukäteen tiedossa hänen matkojensa vuoksi, mutta Mikko joutui peruuttamaan tulonsa viime hetkellä jouduttuaan Suomen Käsityömuseolle tuuraamaan sairastumisen vuoksi perunutta opasta.

Tapahtumassa paikalla olleet avatartiimin jäsenet raportoivat tapahtuman kuitenkin kiitettävän hyvin heille, jotka eivät olleet päässeet paikalle. Kysymyksiä jäi edelleen avoimeksi, mutta ryhmälle annettiin hyvin vapaat kädet toimia haluamallaan tavalla. Toiveena oli kuitenkin LinkedInin hyödyntäminen kuvitteellisen henkilön markkinoinnissa ja tuotteistamisessa.

Ryhmän ideoiden vaihtamista varten perustettuun GoogleDocs tiedostoon tuli päivän aikana myös hyviä ideoita ja alustavia pohdintoja.

Ensimmäinen tapaaminen

Ruuat on syöty ja projekti aloitettu

Ryhmän ensimmäinen kohtaaminen tapahtui Piatolla hyvän lounaan merkeissä. Tai no, toisilla oli hyvä annos ja osalla oli selkeää annoskateutta pöydän äärellä.

Ruoan ohella syntyi kuitenkin keskustelua siitä, keitä me olemme, mitä me haluamme, mitä teemme osaltamme ja mikä avatar oikeastaan on? Myös Kalevala Distributed Business Creation School, Art of Business Creation aka. Kauppataide ja muut termit aiheuttivat puhetta. Näiden selvittämiseksi sovimme kuitenkin ajan GVL:n henkilöstön kanssa ja annoimme osin vastausten odottaa itseään siihen saakka.


Keskustelu siitä, keitä me olemme auttoi kuitenkin ryhmäämme hyvin eteenpäin. Pääaineet ja omat mielenkiinnonkohteet ristesivät hyvin ja jokaiselle löytyi omanlaistaan pohdittavaa teeman ympäriltä. Aikatauluista saatiin alustava luonnos ja Korppiin syntyi postilista ryhmän yhteisille viesteille.