Jari Parantaisen mukaan hyvällä tuotteella on tarina. Tarinoilla on usein kohde, josta ne kumpuavat. Jos mietimme omaa avatartamme, joka toimii osin pohjana ja markkinointiväylänä Kalevala Distributed Business Creation Schoolille, on siinä osin ongelmaa. Kyseinen laitos on vasta hyvin lapsenkengissä ja sen tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Samoin termi kauppataide, jota se hyödyntää ja tuotteistaa omassa osaamisessaan on epämääräinen. Seuraamalla siitä luotua tiedotetta viime vuoden lopulta ja siitä käytyä keskustelua voi huomata, että kommentit koskevat ainoastaan termiä itseään: esimerkiksi Lauri Grohn Ohjelmistoyrittäjät Ryn sivulla sivuaa aihetta toteamalla, että termissä on käännösvirhe "art of business creation = kaupankäynnin taito". Kenties tuo suomenkielinen muoto estää myös termin levittämisen ulkomaille, jossa se todellakin kääntyy sanaksi taito. Tokihan taiteella ja taidolla on sama kantasanansa, tekhne. Samoin Tero Toivanen kirjoittaa aiheesta blogissaan Lavastekaupungin rajat ja huomauttaa, että usein luodaan pelkkä brändi, tyhjä kuori johon sittemmin aletaan laittaa tavaraa sisään.
Omalla etsimisellä ensimmäinen merkintä kauppataiteesta on Martti Ahtisaaren puhe vuodelta 1996, jossa hän hyödyntää sitä puhuessaan käytännön ja tutkimuksen yhdistämisestä kauppatieteissä. Hänen litteroitu sanamuotonsa "kutsutaan sitä vaikka kauppataiteeksi" antaa viitteen myös nopeasti keksitystä ratkaisusta. Termi itsessään voi hyvinkin olla vanhempi, mutta taide sana itsessään on hyvin arvolatautunut. Myös taide - sanaan liittyviä mielikuvia voidaan tarkastella siinä määrin, missä esim. Christian Aspegren sitä hyödyntää puhuessaan mestarillisesta aiheen hallitsemisesta. Samoin nimi Kalevala ... viittaa vahvasti samaan suuntaan. Ja kuten luennollakin tuli Akin kysyessä Kalevalan tarkoitusta tai ideaa, oli ensimmäinen vastaus sen ydinmerkitys suomalaisuuden merkitys omana kansakuntanaan, jolla on oma kielensä ja kulttuurinsa.Tässä on hieman samaa kaikua kuin perussuomalaisten puolueohjelman taidekäsityksessä, jossa suuret mestarit tekivät ainoat hienot teokset suomalaisuuden innoittajina ja sen sydäminä. Ahtaan käsityksensä ansiosta tämä nostatti huomattavan vastarinnan. Taide mielletään vapaaksi ja siltä puuttuu myös välinearvo. Sitä ei voi käyttää politiikan, tai kaupan, välineenä. Luennoillakin aiheesta on puhuttu sangen vähän, vaikka se on tutkimuksen kohteena.
Voi myös olla, että humanistina tartun termiin liian tiukasti ja karvani nousevat pystyyn kun sanaa tuodaan uusiin yhteyksiin. Toisaalta luovuus ja innovaatio ovat jo viime vuosina puhkikulutetut ja noiden sanojen käyttäminen CV:ssä näyttää irvokkaalta. Pitää olla luova, mutta sitä ei saa tuoda kirjaimellisesti esiin.
Avatarin tuottestamisessa voi siis olla ongelmana sen pohjan ohuus, jolle se rakennetaan. Tämän takia lienee viisainta rakentaa kokonaisuus, joka toimii mielenkiintoisena tiedonlähteenä ja jonne palata. Tätä voi myöhemmin rakentaa haluamaansa suuntaan ja siten, että se tulee yhdistymään luontevasti ja rakentavasti tulevaisuuden suunnitelmien kanssa. Jos onnistumme luomaan henkilön, oli se oikea tai ei, joka yhdistää meidän erinäiset taustamme ja tuo sitä kautta uutta ja raikasta tietoa ihmisten ulottuville, ei se ole Toivasen tyhjä kuori, vaan aidolla sisällöllä täytetty kokonaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti